Suomussalamelta 3 pistettä!
Suomussalmen turnaukseen piti lähteä jo aamuvarhain, sillä ensimmäinen peli oli alkamassa 11.00. Herätys, puuro, kahvi, hammaspesu ja pukeminen suoritettiin kukin omaan tahtiin ja liikkeellä oltiin Oulusta jo ennen kello seitsemää. Vaarallisia ”pikkuteitä” ja tietenkin mahdollista sabotaasiakin pelännyt kehäraakkien Matkaaja taivalsi ajan ja suuren halun vuoksi Paltamon eteläpuolelta pelipaikalle. Kuskin paikalla olleen ammattiautoilija Nikkisen pulssi nousi hieman ennen Paltamon Alkoa hetkellisesti yli sadan, ensi kertaa salibandyn vuoksi kahdeksaan vuoteen, syynä meidän kaistaa lainannut valkoinen Honda. Herrasmiehenä Pete ajatteli: ”Eihän tämä tosiaan ykssuuntanen ole, minäpä väistän vähän niin mahtuu pojat menneen” ja antoi kaverin mennä, mihin olivat halunneetkin – ojan pohjalle. Koltiaisilla oli alla kesärenkaat ja koska Hondakin oli 1990-luvun alun mallia, eikä pojille autossa käynyt kuinkaan, lienee vain siunaus että auto on, ja toivottavasti pysyy ojassa.
Pelien pariin päästiin siis klo 11 ja vastaan asetteli PuRy (Puolangan Ryhti), vastustajasta oli tietoa varsin vähän kellään, huhut kertoivat poikien olevan pääosin Oulusta tätä nykyä ja nousivat kuluvalle kaudelle Heiton tavoin kolmoseen. Valmentaja oli rustannut taas kentät hyvissä ajoin, eikä yllätyksiä näkynyt. Peli alkoi molempien joukkueiden esittäessä päästä-päähän – juoksua. Ei sitä onneksi kauaa kestänyt kun Kiventerä varasti pallon vastustajalta ja vei molaria kuin Tapu Stepin porilaista, mutta jotenkin ihmeellisesti sai vielä taiteiltua pallon ohi tyhjillään olleesta maalista. Toni itse väitti vastustajan pelaajan lyöneen vielä mailaan, mutta epäilen vain alkukankeutta. Pelikello seisautettiin aikaan 7.40 ja sitten alkoi armoton pöytäkirjan täyttäminen: Känö heitti samassa ajassa maalin, Kura-Kumpulan saalistaessa syöttöpisteen. Känö villiintyi maalista ja juoksi kenttää ympäri riisuen kaikki muut asusteet paitsi paitansa ja niin tuomarit kuin toimitsijatkin katsoivat asiassa välittömästi olevan virheen, Känön selässä oli numerot 1 ja 8 kun pelaajalistaan oli merkitty vain 8 – tuloksena 2 min, virheellisesti numeroitu pelaaja. Alivoimalla vastustaja ei saanut aikaan kuin muutaman vedon maalille, joita yritettiin sitten ohjailla sisään tuloksetta. Arto ”The Tryer” Pohjola varasti kesken pyörityksen pallon vastustajalta ja heitti komean poikkikentänsyötön, jolla vapautti Mielikäisen Anan toisella laidalla. Antti pyöri aikansa laidassa kuin Kumpula Matkaajan takaosassa, kieputtaen yhtä vastustajan pelaajaa pariinkin kertaan, ennen kuin napautti pallon riman alle ja lukemat 2-0. Loppu alivoimakin selvitettiin kunnialla, mutta parikymmentä sekuntia jäähyn loputtua pääsi vastustajan kaveri hakkaamaan pallon vähän turhan rauhassa ohi Vellun, joka oli tilanteessa täysin avuton, eiku voimaton.
Toista erää oli pelattu liki viisi minuuttia kun vastustaja tuli tasoihin, hieman lepsusti pelattu tilanne ja Vellulta hyvä torjunta, mutta ripari pirttiin ja taululle 2-2. Vastustaja pääsi syöttämään maalin eteen turhan helposti ja maalin edessä taas yrittämään kaksikin kertaa. Onneksi tässä huomattiin, että pitää pelata tosissaan koko ottelu ja eniten piristyi Martinniemen Herttuattaret, Toni – Suksi – Ana, jotka viimeistelivät kaksi maalia muutamassa minuutissa. Molempiin teki hyvän esityön Suksi ja Toni Anan viimeistellessä knallin. Tehomerkintöjä syöttöjen valossa kuitenkin jaettiin tuomareiden toimesta vain yksi ja se meni Kiventerälle. Maalien välissä tarjoiltiin myös ylivoimaa Peten käydessä kiipeilemässä puolapuissa vastustajan avustamana, ”ykkös-yv:n” pyöritys toimikin hyvin, laukauksia tuli vain liian vähän ja huonolta sektorilta. Erän toiseksi viimeisellä minuutilla tapahtui jotain, jota ei ole tavattu aiemmin, ei edes harjoituksissa - Niilo syötti oman pelaajan lapaan pallon, sen jälkeen olikin jo jotain varsin tuttua ja varmaa toimintaa, Junnu otti haltuun, tutut pari kosketusta ja pallo riman kautta verkkoon. Kolmannessa erässä oli lievää pelailun makua ja molemmat joukkueet osuivat kerran. Heiton maali oli kerta kaikkiaan komeaa katsottavaa, Tuuliainen harhautti kulmassa päälle rynnänneet vastustajat tyynesti, nosti katsetta ja löysi pallon mentävän raon hyökkäysalueelle nousseelle Niilolle ja pisti lujan maasyötön millilleen lapaan, Niilo paukutti tulisesti päin maalia, riparista Nikkinen nappasi pallon haltuun, otti pari terävää askelta sivulle ja heitti komeasti rystyllä maalille nousseelle Supelle, joka ilmasta viimeisteli 6-2. Vastustaja teki oman maalinsa rangaistuslaukauksesta jonka sai kun Kumpula katkaisi vastustajan läpisyötön korkealla mailalla. Nätti rankki ja vaikka Vellu sai käden vielä osittain väliin, pallo lirui häkkiin ja loppulukemat 6-3 sinetöityi. Lopussa työllistettiin vielä vähän hyvin tuominnutta tuomarikaksikkoa: pieni kahakka maalinedustalla toi molemmille joukkueille kaksi-minuuttiset. Sopuisa ja hyvä kauden avaus toi siis kaksi pistettä.
Päivän toinen peli alkoi 13.00 ja vastassa oli jo viime kaudelta tuttu Torbal, joka karsintojen kautta nousi myös kolmoseen. Joukkue oli hieman vahvistunut ja kuten edelliskaudellakin peli oli tasainen ja molemmat pelasivat kovaa, mutta sääntöjen puitteissa. Kovaa karvanneet vastustajat hankaloittivat pelin avausta Heiton osalta ja välillä omista pääseminen oli aika vaikeaa. Läpi ottelun koko joukkue kuitenkin puolusti omaa maalia loistavasti. Maalipaikoille ei oikein päässyt kumpikaan joukkue ja kun sitten vetoja oli lähtemässä, ne ehdittiin peittämään kenttäpelaajien toimesta. Yhden loistavan paikan vastustaja sai ensimmäisessä erässä luotua, mutta Vellu teki komean ja erittäin tärkeän torjunnan. Toiseen erään piti hiukan lisätä sitä kuuluisaa pelirohkeutta, että vastustajan karvaus saataisiin ohitettua. Tapa, jolla erityisesti Niilo yritti nostaa tasoaan asiassa oli kuitenkin väärä – karmivia poikkikentän syöttöjä parikin kappaletta ja vastustaja pääsi katkomaan. Onneksi vastustajan ratkaisut viipyivät ja tilanne säilyi taululla nolla-nollassa. Suksi oli ottanut Swixit mukaan ja voiteli erätauolla Martinniemen Herttuattarien pohjalliset liukkaaksi, poikien päästessä kentälle vastustajat olivat pulassa poikien perässä. Pojat juoksivat kuin hiehot laitumella sekoittaen vastustajien päät, mikä pakotti vastustajan pelaajan jo oikaisemaan maalivahdin alueen läpi ja saatiin lähivapari. ”Vaihto, Vaihto” –stereona ja lujaa kuului penkiltä. Pojat luikkivat vaihtoon yhtä lujaa kuin äsken kentälläkin. Supe asteli pallon taakse, vilkaisi lähimpiä pelikumppaneitaan – Nikkinen, Tuuliainen, Ruonala – ja tuumasi: ”Nuo jätkät on kyllä yksiä vitsejä, en syötä”. Mies siirsi katseen maalia päin, ”ylhäällä olis tillaa, mutta olis aika lapsellista sieltä tehä – vejän kohti”. Mies toimi suunnitelman mukaan ja paukutti pallon jotenkin ihmeen kaupalla maalivahdin ja ainakin kahden pelaajan kautta alanurkkaan. Supe nosti kätensä ja kääntyi vaihtopenkkiä päin ja onnellisilta kasvoilta paistoi peli-ilo, jota ei ole saanut irti Radisson Sassin Jokeri-Pokerista yön pimeinä tunteina kuin kerran, tuo kerta kun juuri 60-vuotisjuhliaan viettänyt Eeva-Maria hipsi huoneesta 314 huoneeseen 316, yllään vain lanteille taiteltu hotellin pyyhe. Supe tulistui tilanteesta ja saatuaan värin pelikoneesta otti riskin, ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen, tuplaus-painikkeen jälkeen valinta, ”hmmmm, hmmmm, pieni, hmmmm, eiku joo, iso”. Valinta oli tehty, minkä lie tuo tämä ja ah, Eeva-Marian neljästi synnyttänyt lantio keinui aivojen sopukoissa kuin ruutujätkä, joka kohta koristi pelikoneen näyttöä. Voitto 3,20€ ja äkkiä rahat ylös, alas ja taskuun.
Maalin jälkeen tyynesti vaihtoon kiiruhtanut sakki kävi kentällä 7 sekuntia ja antoi tilaa taas muille. Tomppa hommasi joukkueelle ylivoiman erän puolivälin jälkeen ja syöttely oli nyt vielä parempaa ja onneksi saatiin hyviä paikkojakin luotua. Eniten niitä oli päättämässä Junnu, mutta pallo osui hyvin uhrautuneisiin vastustajiin ja kun ne päästiin ohittamaan edessä oli maalikehikot. Alivoimalla pääsi vastustaja kerran läpi, mutta Vellu hoiti varmasti tilanteen torjumalla pallon kulmaan. Harmittavasti erän lopussa palloa jäätiin hiukan hieromaan alakerrassa, eikä toimitettu suorilta pois pitkän vaihdon jälkeen. Kulmassa pyörittiin vähän aikaa Supen ja Pisen toimesta kunnes saatiin jonkinlainen purkupallo laitettua lähölle, palloon ehti ensimmäisenä Tomppa, jonka selkään kuitenkin juoksi ainakin allekirjoittaneen mielestä selvän rikkeen arvoisesti vastustajan pelaaja. Peli kuitenkin jatkui ja vastustajalta yksi nopea syöttö pelikaverille joka otti askeleen ja läväytti pallon lujaa riman alle Vellun saadessa maskia Niilon perkun verran – eli paljon. Kolmanteen erään lähdettiin siis 1-1-tilanteessa ja pelitaktiikkaan muutoksena taas lisää pelirohkeutta ja nyt se alkoi toimia kunnolla. HaHe ei enää ollut niin suuressa pulassa omassa päässä ja palloa liikuteltiin nopeammin niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessäkin. Tulostakin tuli ajassa 38.33, Junnu sai pallon keskialueella laidan tuntumassa ja pisti pallon kahden pelaajan välistä. Pallo oli lipua jo maalivahdille, kunnes Jankki nappasi pallon ja syötti suoraan ensimmäisellä kosketuksella tarkasti Junnun lapaan, joka oli noussut puolustajien välistä, pallo verkkoon. Komea nousu ja pelinluku Jankilta, vahva haasto ja viimeistely Junnulta – tilanteeksi 2-1. Ehti kuitenkin kulua vain reilu kaksi minuuttia johto-osumasta kun pallo oli Vellun selän takana. Pallo ei liikkunut tarpeeksi nopeasti mieheltä miehelle ja vastustaja ryösti sen ja maalin takaa syötti maalinedustalle nousseelle hyökkääjälle. Pelaaja ei kuitenkaan päässyt palloon, vaan pallo pomppi Vellua päin puolustuksen kaveriksi tulleen Burtzin jalasta, jostain raosta pallo lirui maaliin asti ja onnekas tasoitus vastustajille. Tasapeli oli lopulta oikeutettu tulos ja koko joukkue taisteli erittäin ansiokkaasti varsinkin omassa päässä.
Tällä pelillä ei kyllä vielä nousua tavoitella, mutta ensimmäiseksi turnaukseksi hyvää peliä ja erityisesti pelaajien asenne oli kohdallaan. Kaikki kentät loi maalipaikkoja ja erityisesti ilahdutti Toni-Suksi-Antti – ketjun peli. Ylöspäin pelatessa jo tiedettiin poikien osaavan hommansa ja peli oli sopivan yksinkertaista, mutta nyt myös puolustusmentaliteetti oli korkealla. Vellulla oli tilanteita harvakseltaan maalillaan, mutta hoiteli erittäin hyvin leiviskänsä (5 päästettyä), erityisesti toisessa pelissä kaksi tärkeää torjuntaa.
Manageri