Kettujahdista kolme pongia!!
Kempele, 24.1.2010, suora lainaus Arskan päiväkirjan sivulta 1754: ”Poutaa, kipakka parikytä astetta pakkasta, ketut liikkuu. Lunta ei oo tullu, mutta minähän löydän naalinki vaikka Arabiemiraateista.” Firefox asettui ensimmäisessä ottelussa HaHen laajan pelaajakaartin eteen, poissa Heitolta vain Supe (onneksi olkoon koko joukkueen puolesta!!!), Pise ja vilustunut Junnu. Ottelu alkoi vain kymmenen minuuttia myöhässä, vaikka olikin illan kolmanneksi viimeinen taisto. Ensimmäinen erä oli kaikkea muuta kuin mitä hakemaan oli lähdetty, ”hirveää”-sana kuvailee lempeästi pelin ensimmäistä erää. Yksi valopilkku löytyi hälinän keskeltä ja se oli Vellu, joka varmasti velipoikansa nettiblogista oli lukenut kettujahdin viimeisimmät tarinat. Siellä seassa HaHelle tarjottiin yksi ylivoima, mutta vastustajan terävät askeleet johdatti alivoimalla miekkosen yksin läpi ja taululle 1-0 Firefoxille. Erän lopussa toinen jäähy vielä vastustajalle ja erä numero 2 alkoi ylivoimalla. Tulosta ei tullut ja pallon pyörittelykin oli varsin hermostunutta. Jäähyn jälkeinen vaihto - muutama merkkausvirhe vastustajan vaparissa, sekä HaHe-kapun surkea purkuyritys, toivat taululle lukemat 2-0. Vastustajat ottivat maalin perään taas jäähyn ja sama yv-äherrys jatkui, kunnes saatiin lähivapari. Vastustajan kaptenski torjui Känön yrityksen molemmat polvet maassa ja HaHe-nipulle tarjottiin jo 5-3-yv:aa. Samasta paikasta jatkui peli vaparilla, Känö-Burtsi-Känö – ja tilanteeksi 2-1. Toisen jäähyn päätyttyä mielenkiintoinen sekaannus vaihtoaitiolla ja maalin edessä yhtaikaisesti tasoitti pelin. Maali jäi näkemättä, mutta galaksien välitiloissa asuvilla Lopertioneilla kuuleman mukaan top-4-maalikimaraan asti kapuavaa taidetta. Tilanne tasan kahdeksi minuutiksi, kunnes tulen ketuilta napannut Burtsi läväytti 23.46 taululle 3-2, Anan syötöstä. Maalin jälkeen peli rauhottui ja tasoittui, suurimpana tekijänä se, että molemmilla oli kentällä 5 ukkoa. Vellu hoiteli hienosti oman tonttinsa toisenkin erän loppuun, ottaen muutaman varsin tärkeän kopin, niin jaloilla kuin käsilläkin. Kolmannen erän alkuun tarjottiin taas ylivoimaa ja tuherrus jatkui, joskin nyt alkoi jo vetojakin tippua. Ylivoiman takia vähäisemmälle peliajalle jäänyt Arska veisteli pajupilliin uudet sävelet ja turhautuneena puhallellessaan sai kettulauman kiiman partaalle sävellyksellään ”Kumpulaako nyt tarvitaan?”. Jäähyn päätyttyä HaHelaiset olivat ottavana osapuolena ja vastustajat vyöryttivät hyökkäyksiä ja etenkin ampuivat hanakasti, tosin kaikki Heiton-pelurit peittivät laukauksia varsin mukavasti. Kumpulakin sai kiinni Arskan sävelmästä ja toimi vaistojensa mukaan, vaarallinen peli – 2 min. Kavereille ylivoima, mutta tuherrusta oli sekin ja vedot eivät juuri maalille asti kantaneet. Puolustustaistelu jatkui jäähyn jälkeen ja sitten kävi se, mitä jo jäätiin hieman odottelemaankin, vastustaja tuli tasoihin. Maali oli valitettavasti hienoa katsottavaa, kaksi rätkäsyä ilmasta, ensimmäinen vahinko poikkikentän syöttö ja sieltä sitten tyhjiin. Peli oli ohi, 3-3 oli oikeastaan aika oikeutetut lukemat, mutta enemmän olisi pitänyt saada miehistöstä irti. Vellulta kauden paras peli tähän asti ja siitä kiitoksena yksi piste.
Välissä oli yksi peli, kunnes päästiin paketoimaan Kempeleen turnaus illan viimeisessä pelissä MuPaa vastaan. Pelaajanippuun hiukan muutoksia toivat Tuulijaisen katoaminen, sekä allekirjoittaneen siirtyminen johtotehtäviin loukkaantumisen vuoksi. Nimekäs MuPa-nippu pyöritteli peliä mukavan näköisesti eka erässä, mutta eipä jäänyt HaHe pekkaa pahemmaksi. Molemmat maalivahdit pelasivat varsin hyvin, sillä ensimmäisen erän jälkeen taululla olisi voinut olla jo molemmilla joukkueilla useampia maaleja, mutta erätauolle mentiin 0-0 –tilanteessa. Ottelun ensimmäinen tilastomerkintä oli Nikkisen 2 min, päällä pelaamisesta, ajassa 20.06. Vastustajien mylly toimi, joskin kuteja säästellen, kunnes juuri ennen jäähyn päättymistä pallo jouduttiin poimimaan HaHe-verkosta. Kuitti tuli tarracaesarin lavasta muutama minuutti myöhemmin, tekotapa jäi näkemättä, mutta Burtsin mielestä maailman kommein! Pian maalin jälkeen tarjottiin Heitolle vuorostaan yv:aa ja kovan harjoittelun tulos ensimmäisestä pelistä toi tulosta, ja vieläpä odotetusta lavasta ja ennen kaikkea komeasti. Kapellimestareina viivassa pyöritti Känö ja Nikkine, jälkimmäisen juntattua reikäpallo voimalla takayläseen suoraan syötöstä. Vastustajan veskari oli hyvin tilanteessa mukana, mutta virallisen mittauksen perusteella pallo kulkeutui verkon sopukoihin yli 120 kilometrin tuntinopeudella, ja maalivahti oli täten jopa mahdottoman tehtävän edessä. Johtomaalista kului vain 33 sekuntia kun Vellu sai 2 minuuttia estämisestä, joskin varsin helpolla tavalla. Soikkeli meni istumaan jäähyä ja sai kuin saikin istuttua koko kaksi-minuuttisen. Jäähyn päätyttyä eräkin päättyi. Jäähy meni muuten varsin hyvin Soikkelilta, mutta kentän lävitse kuului jatkuvaa, lähinnä pienin vesieläimen ääntä muistuttavaa jodlausta. Selvennystä asiaan saatiin erätauolla – ”Vain Vellu hoitaa pahat kudit, aiheuttaen vastustajan hudit, ken koittaa Vellun ohittaa, saa ensin minut kyllä voittaa”, oli Soikkelin rap-laulannalla tuotettu ääni. Siinäpä teesit sitten viimeiseen erään, ja hyvinhän se lähti – alle 2 ja puoli minuuttia takana ja 5-3 –alivoimalla. Ensiksi Kumpula ja vielä perään Arska, joista jälkimmäisen olisi voinut jättää ottamatta, oli meinaa poijjaat sen verran typerä jäähy pelin viivyttämisestä. Uhrautuvasti kuitenkin pelattiin puolustuspäässä ja etenkin Vellu nousi esiin ottaen aivan mielettömiä koppeja kerta toisensa perään. Jäähyjen jälkeen vastustaja pyöritti hyökkäyksiä ja turhan paljon meni oma peli roiskimiseksi. Ja kuten arvata saattoikin, vastustaja tuli tasoihin reilut 4 minuuttia ennen loppua. Puolesta kentästä lähetetty rannevippi kantoi maalille yhden pompun kautta ja vankan, noin 5 miestä+ muuan pullero, maskin takaa pallo upposi alanurkkaan. Joukkue ei kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan vaan Känön vitja ontui kentälle ja pallon riiston jälkeen Nano sai pallon lapaansa. Satumaa-tangon sävelet soi korvissa, rivakat 12 kaunista tanssin notkeuttamaa askelta, seassa myös kaksi taivutusta ja pallo onnistuneesti Känön lapaan. Veto oli jo mielessä pitkän huiskealla polkkatukkaisella nuorikolla, kunnes havahtui - ”käännämpä rystylle, aina ollu mulle parempi”, hienolla saatolla lähetetty pallo upposi hiukan helpohkosti muuten hyvän pelin pelanneen vieras-kassarin taakse ja johto oli otettu takaisin alle puolessa minuutissa. Puolustustaistelu, viimeisenä lukkonaan Vellu, toi lopulta 2 pistettä ja hyvän saaliin turnauksesta. Jo viikon päästä jatketaan kuhertelua Rovaniemellä. Toivottavasti taistelutahtoa löytyy silloinkin, eikä Vellu ole menettänyt loistavaa tatsiaan.
.
Manageri