Kauden päätöstä siirrettiin Limingassa!
Kolmosdivarin osalta sarja paketoitiin lauantaina Limingassa ja HaHe-nipulla oli vielä paljon pelissä, omissa käsissä oli niin karsintapaikka kuin karsintojen kotietukin. Kasassa oli kolme hyökkäysvitjaa ja neljä pakkia + Veli-Pekka. Ensimmäisessä kamppailussa vastaan talsi Petolauma Oulusta. Ottelu alkoi reippaasti HaHelaisilta ja Supersankari tarjoili jo ajassa 2.10 tekopaikan Kiventerälle joka takoi komeasti 1-0 taululle. Pian perään keskialueen miekkailut tuotti molemmille joukkueille jäähyt ja pari minuuttia pelailtiin 4 vs 4-peliä. Erän loppuun vielä yksi ylivoima, joka pyöri hyvin mutta tuloksetta. Muuta ei sitten ensimmäisessä erässä tapahtunutkaan ja toinen erä alkoi lähes vastaavalla tavalla kuin ensimmäinen erä, nyt Änä tarjoili Superille ja 2-0 –johto oli tosiasia. Kellotaulu rullaili aikansa taas, kunnes Kumpula katsoi keskeltä läpi kiitävän Juniorin askeleet - kaksin käsin mailan päästä kiinni, huolimatta jo valmiiksi muutaman lyhyemmän vastustajan jaloista, joista taisi nilkoista muutama sentti kulumien vuoksi jälleen lähteä, hän lasautti lujan syötön kauniilla ja ah, niin tuhoisalla saatolla ja Juniori teki läpiajosta 3-0.
Ja kuten jo totuttua kolmaskin erä aloitettiin maalilla jo reilun minuutin pelin jälkeen. Maali oli ylivoiman tuotos, joskin suoraan vastahyökkäyksestä ja Buren mahtavien katkojen kautta pallo Nikkismallin Petelle, joka tarjoili komeasti rystyllä Kiventerälle, joka ottelun toisella maalilla siivitti joukkueen jo 4-0 –johtoon. Reilu pari minuuttia lisää ja Superi kikkaili aikansa Kiventerän, muuan vastustajan ja välillä pallonkin kanssa kunnes mieleen muistui Haukiputaalla vietetty lapsuus, jossa mies aina hieman muita pienempänä ei saanut leikkiä tarpeeksi omilla leluillaan, joskus oli kyseessä jopa pallo. Mies karkasi tilanteesta, ja sisällään kosti lapsuudessaan kokemaan pahan ottaen pari askelta oikealle kunnes yhtäkkiä olikin mielessä taas nykyhetki ja virallinen salibandypeli oli kuin olikin käynnissä ja vierellä Änä, jolle nätti passi lapaan ja pian pallo olikin jo verkossa.
5-0 –tilanteessa pelaajisto muisti HaHeLexin pykälän 8, (27.02.2010), momentin 2 jakeet 3-4, (suora linkki: http://hahesahly.freewebspace.com/08TURNAUS0910.html). Omatessani kyseisen lakiesityksen, ja lopulta myös pitävän lain, tekijänoikeudet sekä tiedostaen meidän joukkueen pelaajien internettaidot, joudun myös harjoittamaan harvinaisempaa copy-paste –kulttuuria asian tiimoilta ja liitän tekstin suoralla kopiolla tähän: ”… kunnes miesten selkä suoristui. Saman tyylisen tapahtuman voi havaita kesäisin Vintiltä lähtevillä nuorilla miesten aluilla, joiden ensin kyyryssä ja reippaasti tapahtuva askellus ja vieläpä seassa hieman ylitöitä sivuaskelten osalta ja lopun kruunaava täysimittainen ojennus katukivetystä nuollen.” Tuttu selän suoristaminen ja yhdeksän sekunnin kuluttua 5-1 taululle, ja puoli minuuttia lisää ja jälleen maali lisää vastustajille. Vastustaja otti pelin haltuun ja ainoa, mikä piti turvallisen välimatkan vastustajaan oli sarjan ehdottomasti paras maalivahti, joka löytyi meidän tolppien välistä. Kyseisen pelaajan ainoa pieni ongelma löytyy, ei tolppien vaan korvien välistä, sillä vaikka mies joutuukin kuuntelemaan useamman herrasmiehenä Samantassa viikonloppuisin esiintyvän henkilön suunsoittoa, ei sen pitäisi tuolla poskien loksutuksella pahalta tuntua, sillä näiden edellä mainittujen miesten taitotaso asian tiimoilta on jotain niin surkeaa, mitä ei löydy edes Kempeleen Salen nuorelta varastomiehen osa-aikaisen työsopimuksen omaavalta pojan klopilta. Vanhan kansan totuushan on suun soiton suhteen se, että määrä ei korvaa laatua, mutta Veli-Pekka ei ole valitettavasti vielä asiaa ymmärtänyt. Toisaalta HaHen pelaajanippu saa aina hyvää hupia asian tiimoilta, niin huonon ja ajattelemattoman tekstin, kuin pienen suurten suojien peittämän poijjaan reaktioista, saati vastakommenteista. Vastustaja vei koko kolmannen erän lopun meikäläisiä ja teki myös rivakkaan tahtiin pari maalia ja peli meni jännäksi, mutta kilpikonnapuolustus piti riittävän hyvin, eikä vastustaja saanut tasoitusmaalia aikaiseksi. Peli jäi summerin soidessa viimeisen kerran 5-4-tilanteeseen ja joukkue alkoi jo laskea karsintapaikkamahdollisuusprosenttia (hieno sana, ja wordin oikolukijakin jopa hyväksyi sen)mielessään ja pian perään jo ääneenkin. Tosin edelleen voitolla viimeisestä pelistä olisi heti taattu paikka karsinnoissa ja kotiedun kera.
Ennen toista ottelua TorBal voitti NSB:n ja joukkueellamme oli jo saletissa paikka karsinnoissa, vaikka jälkimmäisestä pelistä ei tulisi pistettäkään. Odottelu jatkui mahat täynnä ruokaa, ja hyvää oloa, kaiken kaikkiaan kolmen tunnin ajan ja sen jälkeen vastaan asteli kevytkenkäiset Suomussalmelaiset. Nuoret pojat juoksutti vähän kokeneempia miehiä kovasti ensimmäisen erän, mutta ehkä ensimmäisen kerran tällä kaudella peitot olivat kunnossa tässä erässä ja ensimmäinen erä loppui vielä tasatilanteessa. Toisen erän alkuun ei herätty ihan tarpeeksi ja kellotaulu pysähtyi vastustajan maalin vuoksi ajoissa 19.51, 20.55 ja 22.14. Seassa yksi maali ylivoimalla, yksi tasavajaalla ja yksi tasakentällisin. Vastustajien miehistö lauleskeli jo oodia Suomussalmen kunnanjohtajalle kotiedun kunniaksi. Kauempaa kuunneltuna kappaleen rytmiikka muistutti Juice Leskisen alkuaikojen materiaalia, mutta päästessäni hyökkäyspäähän, lähemmäs vaihtopenkkiä tunnistin kappaleen – Lordin Monstermänihän pojilla oli huulilla ja uusitut lyriikat ylistivät niin Suomussalmen osuuspankkia ja keskustan pizzeriaa, kuin myös järvien ja kuusten täyttämää luontoa. Tietenkin koulutoimenjohtaja, sivistyslautakunnan puheenjohtaja ja kuten jo todettua kunnanjohtajakin saivat osansa hypetyksestä, eivätkä heidän sihteerinsäkin ilman jääneet. Onneksemme vastustajan saatua voiton avaimet käteen, heidän otekin herpaantui ja yksi typerä jäähy käänsi pelin kulun. Ensin ylivoimamaalilla kuparinen rikki, syötön heitti Bure ja oli muuten niin hieno syöttö, että Kiventerän kauden helpoin maali oli tosiasia. Peli oli jälleen auki, valitettavasti maalihanat eivät kuitenkaan ja erätauko alkoi 3-1 –tilanteessa.
Erä ei kauaa vanhentunut kun pallo olikin jo SuPS-maalissa ja eroa enää yksi maali, Superi syötti jälleen kerran, tällä kertaa Änälle. Vastustaja sai onnekkaan lisämaalin hetkeä myöhemmin, mutta pian kaksi nopeaa maalia tasoitti pelin. Lauantaina parhaiten toiminut kolmikko toimi jälleen, toimistorotta Kimmo sai jo kolmannen pisteen heittäen Kiventerän maalin eteen vapaaksi ja viimeistely oli vähintäänkin yhtä helppo kuin ensimmäinenkin. Tasoitusmaali oli toisen tutkaparin käsialaa, DJ Arto jakeli ja Juniori viimeisteli tarkalla kudilla. Eikä aikaakaan kun oltiin jo johtoasemassakin, veljekset Kiventerä toimi, Toni syötti ja Änä teki. Tilanne näytti loisteliaalta ja ehkä liian varovaiseksi ehti peli pyörähtää ja vastustaja pääsi nostamaan valitettavan rauhallisesti pallon maalin kattoon vain parin metrin päästä maalista. Tilanne 5-5, ja edelleen hyvä tilanne meille, mutta Suomussalmelaiset eivät saisi saada pistettäkään toisesta pelistään. Ai niin, ja vielä oli pelikin kesken ja pitäisi pystyä ajattelemaan sitä, eikä vastustajan seuraavaa peliä. Onnistuttiin siinä ja peli jäikin tasatilanteeseen, mikä tiesi jännitystä SuPSille seuraavaan peliin, ehkä jopa mailan puristamista ja sen lisäksi jännitystä myös HaHelaisille. Kun OSB voitti SuPSin jäi meidän lopulliseksi sarjasijoitukseksi 2, mikä tietää karsintapelejä Ruukin Intoa vastaan, ensin Jatulissa ja vieraspeli oletettavasti Rantsilassa, mahdollinen kolmas peli pelattaisiin myös Jatulissa.
Manageri